Iltasanomat sunnuntai 21.04.2013
Iltasanomat kirjoittavat, että uuden kunta-10 tutkimuksen
mukaan vuonna 2012 neljännes lastentarhaopettajista joutui lapsen väkivaltaisen
käyttäytymisen kohteeksi. Vastaavasti vuonna 2004 ruumiillisen väkivallan kohteeksi oli
joutunut vain viidennes heistä.
Tutkimuksessa on siis havaittu, että tavaroiden heittely ja
paikkojen rikkominen päivähoidossa on lisääntynyt. Lasten häiriökäyttäytyminen on siis
lisääntymässä.
Koen itse myös, että ongelma on havaittu jo aikaisemmin. Mutta onko tähän asiaan puututtu oikealla tavalla? Olen myös itse joutunut kokemaan työssäni lapsen väkivaltaista käytöstä. Itselle asiasta heräsi ristiriitainen tunne. Päivähoidon täytyy panostaa varhaiseen puuttumiseen. Mutta jos vanhemmat eivät ole yhteisymmärryksessä päivähoidon henkilökunnan kanssa, kuinka voidaan tukea lasta ja ajatella hänen etuaan?
Ajatuksenani olisi, että päivähoidon tulisi tehdä tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä neuvolan ja terveyskeskuksen kanssa. Esimerkiksi järjestää keskusteluja, jossa olisi alueen neuvola lääkäri, hoitaja, neuvolapsykologi, kiertävä erityislastentarhaopettaja ja päiväkodin henkilökuntaa. Näissä keskusteluissa voitaisiin ottaa esille huoli lapsen kasvusta ja kehityksessä konkreettisemmin.
Koen itse myös, että ongelma on havaittu jo aikaisemmin. Mutta onko tähän asiaan puututtu oikealla tavalla? Olen myös itse joutunut kokemaan työssäni lapsen väkivaltaista käytöstä. Itselle asiasta heräsi ristiriitainen tunne. Päivähoidon täytyy panostaa varhaiseen puuttumiseen. Mutta jos vanhemmat eivät ole yhteisymmärryksessä päivähoidon henkilökunnan kanssa, kuinka voidaan tukea lasta ja ajatella hänen etuaan?
Ajatuksenani olisi, että päivähoidon tulisi tehdä tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä neuvolan ja terveyskeskuksen kanssa. Esimerkiksi järjestää keskusteluja, jossa olisi alueen neuvola lääkäri, hoitaja, neuvolapsykologi, kiertävä erityislastentarhaopettaja ja päiväkodin henkilökuntaa. Näissä keskusteluissa voitaisiin ottaa esille huoli lapsen kasvusta ja kehityksessä konkreettisemmin.
Tuusulassa on käytössä tällainen moniammatillinen yhteistyöryhmä nimeltään Perhelinkki ja se on erittäin toimiva ja tärkeä varhaiskasvatuksen palvelumuotona sekä henkilökunnalle että vanhemmille.Työryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa. Siellä voi työntekijä kysyä neuvoa eri haasteellisiin ja huolta aiheuttaviin tilanteisiin tapauskohtaiseseti ilman lapsen nimen mainintaa.Vanhempien luvalla voidaan ottaa asiat myös puheeksi ihan nimellä ja vanhemmilla on mahdollisuus myös osallistua ryhmän kokoontumiseen.Perhelinkkityöskentelystä on jokaisen päiväkotiryhmän infotaululla.
VastaaPoistaRyhmään kuuluu mm.sosiaalityöntekijä,erityislastentarhanopetta-ja, neuvolapsykologi, koulukuraattori ja neuvolan terveydenhoitaja.Työryhmältä saa monipuolisen avun ja näkemyksen eri tilanteisiin. Varhaisen puuttumisen muotona myös tällainen toiminta on todella merkittävää lapsen kasvun ja kehityksen tukijana vanhempien ja työntekijöiden saadessa neuvoja ja tukea arjen eri tilanteisiin.
Tässä vielä linkki Tuusulan Perhelinkkiin joka jäi minulta laittamatta äskeiseen kommenttiini: http://www.tuusula.fi/sivu.tmpl?sivu_id=2822
PoistaOn hyvä asia, että kirjoitetaan henkilökunnan kokemuksista eri tilanteissa päiväkodissa. Usein lisäksi tällainen lapsen väkivaltainen käytös ei kohdistu pelkästään henkilökuntaan sillä kohteena voi olla myös toiset lapset.
Ennakointi eri tilanteissa on tärkeää ja jotta tasapaino arjessa toteutuisi on henkilökuntaa oltava riittävästi paikalla.Onko sitä onkin taas luku erikseen. Palkataanko sijaisia vai säästääkö kunnat tässä kohtaa ja henkilökunta joutuu tekemään väärällä mitoituksella töitä. Uskoisin, että myös tällaisella tilanteella on suuri merkitys lasten hyvinvointiin ja vielä enemmän jos lapsi tarvitsee erityistä tukea kasvunsa eri osa-alueisiin.
Hannan mainitsema moniammatillinen työryhmä on avainasemassa siinä kuinka väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen lapsuus saataisiin tasapainoon ettei nuoruus jatkuisi samanlaisella käytöksellä. Mittasuhteet ovatkin sitten vielä hurjempaa luokkaa.
Lasten väkivaltaisuus, siinä missä muidenkin ihmisryhmien väkivaltaisuus, puhututtaa paljon. Mutta järkyttävää on tosiaan se, että jo pieni otus, ihminen voi saada aikaan järkyttävääkin tuhoa ympärillään. Harmillista Hanna, että olet joutunut lapsen väkivaltaisen käytöksen uhriksi. Millaisia keinoja sinulla ja työyhteisöllä oli purkaa kokemuksiasi ja käsitellä asioita?
VastaaPoistaOlen miettinyt sitä aiemminkin, että mikä saa pienen lapsen, aikuisen tai ihan kenet vaan käyttäytymään aggressiivisesti. Olen löytänyt syy-yhteys-suhteen pahan olon tunteeseen sekä tarpeiden tyydyttymättömyyteen. Pieni lapsi kaipaa siinä missä muutkin hyväksyntää, arvostusta, kunnioitusta, rakastetuksi tulemista, välittämistä, lämmintä kosketusta, ymmärrystä, tukea, kuulluksi ja nähdyksi tulemista sekä turvaa. Kun jokin tai useampi näistä asioista uupuu, ihminen hakee huomioiduksi tulemista muulla tavalla - väkivallalla. Sääli!
Hienoa, että Tuusulan kunnassa asia on edennyt niin, että erilaisten yksilöiden tueksi on muodostettu Perhelinkki. Toivottavasti asioihin osataan puuttua aikaisemmin ja nimenomaan moniammatillisesti. Ehkäpä perhelinkki-palvelu rantautuu myös muihin kuntiin, jahka sen pätevyydestä ja hyödystä saadaan tutkimustuloksia. Toivoa on :)
Tuohon Hannelen mainitsemaan tasapainoiseen nuoruuteen löytyykin uusi artikkeli nimen omaan nuorten käytöshäiriöistä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Nuoren+k%C3%A4yt%C3%B6sh%C3%A4iri%C3%B6+vaatii+aikuisilta+j%C3%A4m%C3%A4kkyytt%C3%A4/a1366361685918
VastaaPoistaTosiaan selkeät yhteiset toimintatavat ja moniammatillinen yhteistyö veisi asioita jo varmasti pitkälle. On myös todella jännittävää ja toisaalta erikoista, että kuntatasolla saattaa palvelut olla todella erilaatuisia/ erilaisia. Todella hienoa kuitenkin, että tuusulassa on jo olemassa selkeä moniammatillinen yhteistyöryhmä.
Oma kokemukseni lapsen agressiivisesta käyttäytymisestä purettiin kyllä työpaikan palavereissa hyvin. Mutta ei ehkä ihan toivomallani tavalla. Mielestäni pelkkä keskustelu asiasta, ei kuitenkaan poista ongelmaa. Eikä auta ennaltaehkäisemään uusia tilantetita. Pitäisi olla konkreettisia toiminta malleja ja selkeitä ohjeita.
Allekirjoitan kyllä myös Tanja ajatukset siitä, että lapsi näyttää tunteitaan agressivisuuden kautta. Voidaanko sitten nykyperheissä niin huonosti, että lasten ahdistus rupeaa näyttäytymään enemmissä määrin päivähoidossa? Huomiota, kun on saatava hyvässä tai pahassa.
Henkilökohtaisesti jäin miettimään myös, että kuuluuko tälläiset kohtaamiset todella nykyään omaan työnkuvaani? Varsinkin jos lapsen käytös on jatkuvaa, joutuu henkilökunta erittäin ikävään tilanteeseen. Heidän henkilökohtaista koskemattomuuttaan uhataan jatkuvasti. Kuinka tämä kaikki sitten vaikuttaa koko lapsiryhmään? Todella hankalia asioita pohdittavaksi.
Yllättävän yleistä on lasten väkivaltainen käytös päivähoidossa.Olen itsekin kokenut sellaista kuten Hanna. Tilanteesta tehdään aina raportti työterveyshuoltoon, jotta työntekijöiden mm. työturvallisuudesta oltaisiin ajantasalla.
VastaaPoistaHuolen varhainen esiin tuominen on yksi avain avun hakemisessa ja saamisessa. Jotenkin vain näyttää näissäkin tilanteissa siltä, että perheet ovat jo niin syvällä ongelmissa että haluavat loppuun asti pitää kulissit pystyssä. Tällaisella asenteella on kova hinta nimittäin lasten hyvinvointi.
Yllättäen kuitenkin joskus saattaa myös agressiivisen lapsen käytös tasaantua hänen saatuaan positiivista palautetta niistä asioista joissa hän oikeasti onnistuu. Minäkuva ja itsetunto saattavat olla todella heikkoja. Lasta on kenties kohdeltu kotona väärin aikuisen omaa pahaa oloa purkaen. Uskoisin että edes yhden aikuisen välittämisellä ja lasta lämmöllä kohtaavalla asenteella voi olla hyvinkin korjaava vaikutus lapsen olotilaan. Lapsihan peilaa omaa oloaan aikuisten käytöksestä mm. aikuisen ilmeet, eleet, äänensävy ja aito välittäminen.
Lasten havainnointi päiväkotiryhmässä on yksi tärkeimmistä työtavoista.Sillä saa työntekijät arvokasta tietoa lapsen sen hetkisestä voinnista,olemuksesta, tunteista ja käytöksestä. Yhteisten havaintojen kautta voidaan suunnata kasvatusta lapsen kohdalla juuri siihen osa-alueeseen, jossa hän eniten tarvitsee tukea.
Todella agressiivisten lasten kohdalla pitäisi toimia "hitaasti kiiruhtaen" ja hakea terapiaa tai psykiatrista apua tilanteen kartoittamisen kautta/ jälkeen.Apua tarvitsee myös lapsen vanhemmat ja koko muu perhe.Onneksi meillä on perheneuvolapalvelu olemassa.Pitää vain aina toivoa, että perheiden kanssa tehtävä yhteistyö/ kasvatuskumppanuus toimisi myös näissä haasteellisissa tilanteissa.Tähän sitten vaikuttaakin jo henkilökunnan ominaisuudet yhteistyötaitoineen ja tilanteeseen rohkeana puuttumisena oikeanlaisella asenteella.
Uusinta uutta päiväkoti rintamalla on se, että lasta haettaessa lapsi lyö tai potkii vanhempaansa. Eikä vanhempi kiellä tekemästä näin..ottaa vain iskut vastaan. Työntekijänä on täytynyt sitten puuttua tilanteeseen ja sanoa lapselle ettet voi tehdä niin, toista ei saa potkia/lyödä. Olettekos törmänneet samaan tilanteeseen? Eivätkö vanhemmat kehtaa asettaa rajoja lapselle työntekijän nähden? Minkälaisen kuvan lapsi saa tilanteesta?
Olen törmännyt iha samaan, että harvempi vanhempi jaksaa ja haluaa lapsensa käyttäytymiseen puuttua haku- ja tuontitilanteissa. En tiedä, onko puuttumattomuus vanhemman mielestä jotenkin helpompaa vai haluaako hän sen takia olla puuttumatta, jotta voi oikeasti keskittyä siihen, mitä varhaiskasvattaja päiväkodista sanoo. Olisi kyllä mielenkiintoista pohtia, miten lapsi tilanteen kokee - aivan kuten Hannelekin miettii kirjoituksessaan. :)
VastaaPoistaHienoa Hanna, että asiaa käsiteltiin edes jollain tasolla. (Muistan, kun automatkalla Diakiin kerroitkin tästä jo muutama viikko sitten sekä toit esille sen, että jäit kaipaamaan selkeämpää ja tehokkaampaa puuttumista.) Mutta joo, se on kyllä hankala laatia tietynlaista menuuta tai jokatilanteeseen soveltuvaa opasta, koska yksilöt, jotka tilanteisiin liittyy on aina erilaisia kuten myös se, mitä on tapahtunut, miksi ja millä tavalla. Mutta hyvä idea kyllä minunkin mielestä olisi laatia selkeät pelisäännöt ja toimintaohjeet - ehkäpä siitä Hannalle opinnäytetyön aihe :) Joka tapauksessa hankala asia todellakin ja järkyttävä aihe tämä lasten väkivaltaisuus!
Päiväkotimaailma on itselleni ihan vieras ja siksi mielenkiinnolla luenkin teidän kirjoituksia aiheesta. Tuo Tanjan viimeisin kirjoitus, etteivät kaikki vanhemmat halua puuttua lapsen käytökseen tuodessa/ viedessä päiväkotiin kuulostaa omaan korvaan kovin oudolta. Luotetaanko kasvatusvastuuta tosiaan niin paljon päiväkotiin/ kouluun?
VastaaPoistaEnpä osaa varmaksi sanoa, Johanna. Itsellä vaan on ollut sellainen kokemus ja käsitys, että kun vanhempi on tuonut tai hakenut lasta niin hän on välillä niin kovin neuvoton. Esimerkiksi jos lapsi roikkuu hänessä kiinni (ikään kuin vallan merkkinä, että etpäs lähdekään töihin) niin osa lapsen vanhemmista katsoo kysyvästi hoitajaa ja ikään kuin pahoittelee, kun hän lapsensa on sellainen ja pyytää/käskee henkilökuntaa irroittamaan lapsen äidin/isän hyssytellessä omaa pikku kultaansa, että voisitko nyt mitenkään irrottaa minusta otetta.
VastaaPoistaToinen esimerkki, joka muistuu mieleeni on tosiaan niin, että jos lapsi käyttäytyy aggressiivisesti hakutilanteessa. Esimerkiksi potkii omaa vanhempaansa tai yrittää purra/töniä kaveria/omaa äitiä tai isää niin vanhempi ei puutu asiaan mitenkään tai jos puuttuu, niin se on sellaista luokkaa kuin huoh! äh, älä ole noin typerä ilman varsinaista kieltoa (lopeta tai ei saa!) Vaihtoehtoinen tapa on käyttää sanaa älä viitsi mutta tosiaan osa vanhemmista ei jotenkin jaksa rankan työpäivän tai harrastuksiensa jälkeen ottaa vanhemman kasvattavaa roolia vaan ns. kuittaavat asian ilman minkäänlaista noteerausta lapsen käytökseen, jolloin vastuu tilanteesta siirtyy hoitajalle.
Nää on kummallisia juttuja eikä oo mitään yhtä linjausta, että miten tilanteet menee, millä tavoin vanhemmat kokevat asian, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan tuollaisessa tilanteessa jne. Yksilöllisyys ja taustat vaikuttavat paljon, tuossa siis vain muutamia esimerkkejä :)