Nyt liitteessä oli kuuden "entisen kodittoman" ihmisen tarinat lyhyesti.
Kirjoittaja ei ota kantaa vaan välittää lyhyesti ja rehellisesti ihmisten tarinat, heidän kertomustensa perusteella.Haastatelluista viisi on miehiä ja yksi on nainen.
Enska ja Sirkka-Liisa asuvat viiden hengen yhteishuoneissa Hietaniemen palvelukeskuksessa. Liikuntavammaisella Freddyllä on oma huone myöskin Hietaniemessä.
Reksi asuu omassa yksiössä sininauhaliiton talossa Vantaalla, Matti puolestaan Diakonissalaitoksen asuntolassa. Kaitsulla ei ole vakituista asuntoa ja hän kertookin yöpyvänsä useimmiten tyttöystävänsä luona.
Osa haastateltavista kertoo syitä asunnottomuuteensa, esimerkiksi Kaitsu on vuonna 1999 sattuneen aivoverenvuodon jälkeen menettänyt työnsä sekä vaimonsa. Sosiaalitoimisto tai työvoimatoimisto eivät hänen mukaansa auta. Keikkahommia hän saa joskus tehtäväkseen.
Freddy taas on syntynyt Kongossa, josta lähti Burundiin sotaa pakoon vuonna 1996. Burundissa hän sairastui ja hänen jalkansa halvaantuivat osin. Suomeen Freddy lähetettiin pakolaisena.
Yhteistä haastatelluille oli, että he odottivat kesää innolla ja olivat kiitollisia heitä auttaneille ihmisille.
Jäin itse miettimään tätä juttua paljon, mietin mitä tarvitaan, että ihan oikeasti voi joutua kadulle asumaan? Entä miten sitten voidaan tukea heidän kaltaisiaan työikäisiä ihmisiä takaisin työelämään ja sitä kautta vastuuseen itsestään? Miten syntyy niin suuri toivottomuus ja yksinäisyys? Toivottavasti tulevat opinnot osaltaan vastaavat kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti