Metro lehti 15.04.kertoo omassa artikkelissaan. "Ensihoitajan työssä joutuu usein kokemaan väkivaltaa". Nykyaikana ensihoitajan työ ei ole niin turvallista, kuin ennen oli. Ihmiset eivät suhtaudu enää hoitajiin samalla kunnioituksella kuin ennen, siitä on kertonut Suomen Ensihoitoalan Liiton toiminnanjohtaja Heikki Sederholm.Ensihoitajan työssä joutuu usein kokemaan väkivaltaa. Valitettavasti väkivalta on lisääntynyt sairaankuljetus- ja ensihoitotyössä alalla. Ensihoitoalan koulutuksessa otetaan huomioon, miten uhkaavien potilaiden kanssa pitää toimia. Esimerkiksi tänä vuona tapahtui väkivalta tapaus ambulanssissa. Maaliskuussa: sekava potilas survaisi ensihoitajaa silmiin ja potki poliisia Kokkolassa. Viime sunnuntaina ensihoitaja joutui jäämään sairaalaan ylävartaloon saamiensa vammojen vuoksi. Välikohtaus tapahtui Uudenkaupungin Lokalahdella. Ambulanssi oli viemässä miespotilasta, kun potilas yllättäen puukotti kuljetustilassa ollutta hoitajaa.
Hoitaja on yksin häneen työssä kohdistuvissa väkivaltatapauksissa, koska työnantaja ei tue häntä tarpeeksi ajatellessaan vain rahaa.Usein näissä väkivaltatapauksissa uhri joutuu käymään yksin oikeutta vastapuolta kohtaan.
Hoitaja on yksin häneen työssä kohdistuvissa väkivaltatapauksissa, koska työnantaja ei tue häntä tarpeeksi ajatellessaan vain rahaa.Usein näissä väkivaltatapauksissa uhri joutuu käymään yksin oikeutta vastapuolta kohtaan.
Väkivallan uhka, erilaiset suojatoimenpiteet ja tilanteiden ehkäisy sekä niistä ammattitaitoisesti selviytyminen ovat monessa hoitoalan työpaikassa läsnä. Näistä ei voi ikinä puhua liikaa ja henkilökunnalle tulisi mielestäni järjestää enemmän koulutusta väkivallan kohtaamisesta työssä. Hyvä ja ajankohtainen aihe!
VastaaPoistaMyös työnohjaukseen tulisi kiinnittää huomiota, sillä se antaa voimia työssäjaksamiseen. Myös omasta kunnosta tulisi työntekijän huolehtia. Jokaisella työntekijällä tulisi olla henkilökohtaiset suojavarusteet kunnossa, jos työssä on huomattava väkivallan uhka.
VastaaPoistaTotta on, että ennakkoon tilanteisiin tutustumalla on työntekijä tilanteessa jo askeleen edellä ja tietää miten tilanteessa voi ja saa toimia.
Onneksi mahdollisiin uhkatilanteisiin saa valmennusta jo koulussa. Toki tilanteiden harjoittelu antaa jonkinlaisia valmiuksia kohdata uhkatilanne. Teoriatieto on kuitenkin aina teoriaa ja uhkan mahdollisuus tajutaan realistisesti usein vasta ensimmäisen tilanteen omalle kohdalle sattuessa. Uhkatilanteen sattuessa onkin erityisen tärkeää järjestää työntekijälle mahdollisuus puhua tilanteesta ja käydä tilannetta heti läpi tapahtuman sattuessa.
VastaaPoistaAinakin itse olen todennut kyseisen käytännön erittäin toimivaksi. Asian saa puitua heti läpi, jolloin sitä ei jää yksin pohtimaan. Palaverissa käydään läpi myös koko tilanteeseen vaikuttavat asia, joten niistä pystyy oppimaan myös tulevaisuutta ajatellen todella paljon.
Hieno löydös Anna, vaikka aihe kirjoituksessa on rankka! Väkivaltaa on olemassa niin monimuotoisesti, että en tiedä voidaanko sitä koskaan kytkeä täysin pois. Ja minusta tuntuu, että kyse ei ole vain hoitoalasta tai sosiaalitöistä vaan riskejä piilee kaikkialla. Väkivalta voi olla henkistä, fyysistä tai psyykkistä, mutta noista ainoastaan fyysinen väkivalta on sellainen, jota voidaan mitata. Ja sitä kautta kun tutkitaan fyysisiä riskejä, voidaan mahdollisesti erilaisissa työyksiköissä pohtia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Mutta miten tosiaan varustautua siihen, että joku nuori koulussa voi huutaa vaikkapa keskellä ruokalaa, että kiitti panosta ope/ koulunkäyntiavustaja - hyvää kyytiä sain (ilman todellista tapahtumaa) tai vaihtoehtoisesti siihen, että joku aikuinen jatkuvasti piikittää ja sanoo jotain negatiivista sekä käyttäytyy epäloogisesti, työkavereita alentamalla ja/tai puhuu aggressiivisesti? Ja edelleen, miten tosiaan puuttua tai ennakoida se, että asiakas vaikkapa potkii poliisia tai survoo hoitojaa silmään? Hyviä mutta surullisia pohdintoja, väkivaltaa on - valitettavasti vain!
VastaaPoista